Maailman paskin tunne on pettymys. Varsinkin, kun on pettynyt itseensä pahasti. Vaikka ihmiset ovat erehtyväisiä, niin omat virheet on hankala antaa itselleen anteeksi. Jälkeenpäin on aina hyvä jossitella. JOS olisin tehnyt noin, olisiko näin tapahtunut. JOS en olisi tehnyt noin, oltaisiinko nyt tässä? Niinpä niin. Jos.
Parasta tässä on se, että mitään vakavaa ei ole tapahtunut. Oon vaan onnistunut luomaan itselleni kauheet paineet kaikesta ja paineet luovat paniikinomaisen jännityksen josta ei pääse yli eikä ympäri. Mun elämäntyyli on ollut monesti inhottavissa asioissa se, että mennään sieltä mistä aita on matalin. Nyt ei oo kiertotietä eikä sieltä aidan alta oikein mahdu.
Mitä muuta? Syksy on tullut Ouluun ihan kohinalla, eilen oli hirveä tuuli ja tais tossa jonkun tramppakin lentää sähkötolppaan. On kauhean inhottava katsoa ulos harmaaseen ja sateiseen säähän. Se vielä ruokkii tätä mun huonoa mielentilaa ja itseasiassa tuo sää on samanlainen kuin mun mieli nyt.
Onneksi syksyn musta taivas on ihana ja pimeän takia voi sytyttää hyvällä omatunnolla muutaman kynttilän huoneeseen ja laittaa takkaan tulen. Mulla on itsellä niin helppo jotenkin rentoutua, kun kynttilät palaa. Silloin saan yleensä inspiraation kouluhommiin ja se jos jokin on hyvin harvinaista!
Viime aikoina oon vaan matkustellut, kuuteen viikonloppuun en ole kotona ollut! Viime viikonloppuna suuntana oli jälleen Vantaa. Sitä edellisenä viikonloppuna Rovaniemi, isosisko asuu siellä, joten ajateltiin pikkusiskon kanssa lähteä Iinaa moikkaamaan! Mukaan tuli myös pieni Penni.
En haluais myöntää tätä, mutta kyllä nää Rollon maisemat pesee ihan minkä vaan käymäni kaupungin 1-0. En saanut ikuistettua kyllä hirveen hyvin sitä ihanaa tunnelmaa...
Voidaan puhua tästä kuvanmuokkauksesta hetki... Käytän tästä lähtien PELKÄSTÄÄN windows liven kuvavalikoimaa, ihanat nuo läikät tuolla hiuksissa.
Tässä kuvassa näkyy mun ihana uusi villatakki, jonka ostin Onlysta! Ostin kokoa L, koska halusin löysemmän ja lämpimän villatakin. Tossa on ihana karvahuppu ja ainakin hetken tota voi käyttää takkina ulkona!
Ja tossa nuo rytkyt, jotka oli tänään päällä :D Eli:
HUIVI: ONLY
VILLATAKKI: ONLY
NAHKATAKKI: HM
FARKUT: ONLY
KENGÄT: CONVERSET, SPIRIT STORE
Oon myös ollut erittäin innokas jalkapalloilijan tyttöystävä ja istunut katsomossa melkein joka pelissä :]. Mun oma seiska ♥.
Työt alkaa ens maanantaina, vuosipäivä on seuraavana viikonloppuna, opinnäytetyön väsäämistä, ahkeran opiskelijan elämää (joopajoo) ja kaikkea muuta mukavaa luvassa lähi viikkoina! Pysykää kanavalla :)
Milloin tyttöä saa kutsua naisenaluksi? Mikäli asia on niin, että kun tyttö tulee aikuisikään saa hän kutsua itseään naisenaluksi, niin sitten täällä ruudun toisella puolella on reilu 18-vuotias Oululainen nuori neitokainen! Moni ajattelee varmaan, voi vittu taas yks typerä sinisilmäinen blondi, jolla ei ole mitään asiaa tulee blogimaailmaan, mutta noh, KOITTAKAA KESTÄÄ! Asuinpaikka tällä hetkellä Oulun pieni kyläpahanen, mutta vahvasti myös pk-seutulainen täällä kirjoittelee(kesällä 2011 olin itse asiassa virallisestikin Vantaalainen!). Murre on heikko Oulu (ei poikaystävän mielestä niinkään heikko), mutta vaikka isosisko väittääkin, että olen pesunkestävä PUTTAALAINEN, niin musta löytyy kuitenkin vähän enemmän ”suurkaupungin” tyttöä kuin maalaistyttöä. Keväällä 2012 pitäisi kaiken järjen ja toivon mukaan valmistua merkonomiksi koulun ohessa töitä tehden ja muuttaa takasin Vantaalle. Let’s hope so!
Poikaystävä, perhe, koirat, musiikki, ihanat tunnelmalliset kynttilät, hyvät tuoksut, materialismionnellisuus, hyvä ruoka, onnistuminen, valokuvaus ja tosi ystävät tekevät musta onnellisen ihmisen. Turha paskanpuhunta/spekulointi, epäluotettavuus, ilkeily, eläinrääkkäys, paha ruoka, pahat hajut, stressi, ahdistus, viimetippa sekä riitely tekevät musta onnettoman ihmisen.
Oon ikuinen pessimisti maustettuna sairaalla huumorilla, yleensä muista eroavilla mielipiteillä sekä sarkasmilla. Nauran paljon, vastapainoksi myös itken.
Entinen voimistelijatyttö, nykyinen rampa, jonka olkapää saadaan toivottavasti operoitua kuntoon pikku hiljaa. Koirien kanssa ikuinen touhottaja, jonka näkee mitä mielenkiintoisimmissa vaatteissa agilitytreeneissä ja lenkeillä. Toivottavasti vapaa-aikana HIEMAN paremmin pukeutuneena.
Blogin nimi syntyi pitkällisen pohdinnan jälkeen Apulannan biisistä Itkeväthän Enkelitkin. En kutsuisi itseäni Apulanta-faniksi, mutta tässä biisissä on kauniit lyriikat ja jotenkin näin itseni kirjoittamassa blogia, jonka nimi on Itkeväthän Enkelitkin. Niin yksinkertaista!
