Täällä kaikki tanssivat toisten pillien mukaan, mä en tarvitsisi ketään kertomaan mitä mun täytyy tehdä ja mitä ei

Se, että mä olen just kolauttanut pääni johonkin saakelin seinään ja saanut yhden jätti kuhmun päähäni, niin ei selitä kuitenkaan tätä viikonlopun paskafiilistä ja kiukuttelua. Miehet sanois, että naisten vaivoja. Mä sanoisin hitonmoinen stressi. Ehkä.

Inhottaa tajuta aina liian myöhään, että on ollut hitonmoinen bitch kaikille ja saanut ihmisille pahan mielen tyhmillä sanoillaan, jotka tulee suusta vain suutuspäissään. Sitten kun se sana anteeksi on niin pirun hankala sanoa ja sitäkin pitää pyöritellä päässä liian kauan. Se ei vaan tuu automaattisesti ulos. Tyhmä minä.

Mutta mä taidan ansaita ton mystisen kuhmun. Mistä lie tullutkaan, niin toivottavasti se tuo järjen takas päähän samalla. Vois ehkä yrittää päästä takas normaali ihmisten aaltopituuksille...

Mun täytyy varmaan ostaa mun poikaystävälle mitalli joululahjaksi, kun se kestää kuunnella mun lapsellista kiukuttelua kaikesta turhasta. Se toden teolla ansaitsis sen mitallin. Miksi pahaolo pitää purkaa aina kaikkein rakkaimpiin ja läheisempiin ihmisiin? Mä toden teolla rakastan sitä miestä, se aina vaan jaksaa tukea ja auttaa. Ihana <3.

Vuodatuksesta tyylilyyleihin! Täs mä maalaamiskamppeissa au naturel pari viikkoo taaksepäin. Kovin kaunista...

VOI PERKELE TAJUSIN, ETTÄ MAINOSTEKSTAUKSEN ETÄTEHTÄVÄ PITÄÄ PALAUTTAA HUOMENNA KELLO 8:20. HMM... JOS SITÄ ALKAIS VÄSÄÄN.